keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Länsiväylä: Suomen epäviralliseksi Beatles-tulkiksi noussut Jiri Nikkinen suunnittelee tekevänsä nyt jotain aivan uutta

 Länsiväylä/Aamuposti/Mia Lagström 18.4.2022:

Musiikki: Jiri Nikkinen suunnittelee keikkakiertuetta uuden soololevynsä tiimoilta. Se olisi ainutlaatuista.

Muusikko, lauluntekijä Jiri Nikkiseltä ilmestyi tammikuussa uusi albumi "Mä oon". 

– Levy valmistui itse asiassa jo vuotta aiemmin, mutta koronan takia odottelin julkaisun kanssa. Nykyään levyjä myydään lähinnä keikoilla, Nikkinen kertoo Aamupostin haastattelussa. 

Hänen mukaansa levy syntyi tekohetkellä. 

– En lähtenyt mitenkään ennakkoon suunnittelemaan levyä. Aloin vain tehdä kappaleita, ja niistä tuli sellaisia kuin niistä tuli. 

Studiolle lähdettiin 15 kappaleen kera, joista levylle päätyi lopulta kymmenen. 

Levyn rumpu-, basso- ja kosketinosuuksista on vastannut pitkän bändiuran tehnyt Pekka Gröhn, joka on soittanut muun muassa Kauko Röyhkän ja J. Karjalaisen bändeissä.  

En ole vain uskaltanut lähteä varailemaan saleja omien kappaleideni kanssa. 

– Olen tuntenut Pekan kauan. Hän on ollut mukana neljällä soololevylläni. 

Varsin suuri merkitys oli Nikkisen mukaan myös E-Studion studiopäällikkö, tuottaja Jyri Riikosella

– Hän keksi käyttää levyllä koneellista soundia, mikä teki levystä erilaisen ja freesin. Lopputulos yllätti itsenikin. 

Suunnitelmissa on, että ensi syksynä Nikkinen lähtisi levyn tiimoilta keikoille. Se olisi ainutlaatuista, sillä hän ei ole koskaan aiemmin keikoilla omaa soolotuotantoaan esittänyt. Yleensä hän soittaa ainoastaan Beatlesin kappaleita. 

– Viimeisten vuosien aikana olen tehnyt ainoastaan Beatles-keikkaa erilaisin kokoonpanoin soolokeikoista viiden miehen tribuuttibändikeikkoihin. En ole vain uskaltanut lähteä varailemaan saleja omien kappaleideni kanssa. 

Toisaalta Beatlesin tuotanto on Nikkiselle myös hyvin rakasta, ja sitä hän mielellään laulaa. 

 Ei Beatlesin kappaleisiin kyllästy ikinä. 

Viime vuosina hän tehnyt keikkoja, joissa on esitetty Beatlesin albumeita alusta loppuun. 

– Aina kun joku levy on täyttänyt 50 vuotta, olen ottanut sen ohjelmistoon. Tänä vuonna on vielä yksi Let It Be -albumikonsertti, vaikka levyn juhlavuosi olikin 2020. 

Albumikonserttiprojekti aloitettiin Beatlesin tuotannon puolivälistä Magical Mystery Tour -albumilla, joten alkupään levyjä ei ole vielä käsitelty. 

– Ne otamme konserttiohjelmistoon seuraavaksi. Tänä vuonna ei ole minkään levyn juhlavuotta, mutta ensi vuonna sitten. 

Tämä juttu on julkaistu aiemmin Aamupostissa.

Kuka?

Jiri Nikkinen

Jiri Nikkinen on tullut tunnetuksi erilaisista Beatles-tribuuttikokoonpanoista.

Hän on luonut uraa myös Clifters- ja Revolver-bändien laulajana ja kitaristina ja julkaissut myös useita soololevyä. Niistä uusin "Mä oon" ilmestyi tammikuussa.

sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Uusi levy "Mä oon"

 
Levy on saatavana CD:nä ja vinyylinä hyvin varustetuista levykaupoista kautta maan, esimerkiksi täältä:
https://www.levykauppax.fi/artist/nikkinen_jiri/ma_oon/ 
 
Streamina esim tästä linkistä:


Jiri Nikkiseltä on juuri ilmestynyt uusi albumi "Mä oon". Siitä on esitetty jo ensimmäiset arviot, tässä yksi niistä:

"Uutta laatumusiikkia. Oli ilo kuulla osaa demoina jo aiemmin, mutta tämä viimeistelty levy uppoaa jo ekalta kuulemalta.
Levyllä on modernilla tavalla vanhanaikaista musiikkia eli sellaista, että osataan oikeasti soittaa ja laulaa, eikä niin, niitä puutteita korjataan jälkikäteen. Monessa biisissä on minun korvissani ikäänkuin säikeitä niin Beatlesin kuin ELOn kuin monen muunkin oikeasti asioita osanneen bändin maailmasta.  
Biisit, soundi ja sovitukset eivät edusta mitään tämän hetken vakiostandardeja vaan skaala on laaja. Tarttuvat sävellykset ovat monisäikeisiä ja melodisia, sanoitukset karhean kosketeltavia. 

Jos tykkäät esim.myöhemmästä Beatlesista, ELOsta tai vaikkapa Jiri Nikkisestä, tykkäät tästä."

- Ben Rydman
 

 
 
Muita arvosteluja:


Kansikuvan tarina: 
 
Taustaa kansikuvan synnystä, johon oon ite tosi tyytyväinen. 

Ekana Korona-keväänä mulla ei ollut muuta kuin aikaa ja itseäni täysin tylsistymättä, päätin lähteä kuvaamaan lähes autioitunutta Helsingin-keskustaa. Kaikkialla oli hiljaista, normaalisti pahimpaan ruuhka-aikaan. Kauppatori ihan kuollut, steissi, eipä juuri ketään missään, Aleksi täysin tyhjä, mantskulla vain muutama auto, jne...Kuviin tuli epätodellinen tunnelma, sillä niistä puuttui ihmiset kokonaan.

Keksin noihin aikoihin, että voisin yrittää etsiä myös levynkanteen mahdollisia kuvauspaikkoja, sillä inhoan kansia, joissa on artistin-naamari isolla ja päällä sitten sen nimi. Näin toimitaan lähes poikkeuksetta, ellei kansi-ideaa ole kellään valmiina tekijätiimissä ja sit mennään vaan sillä tutulla sapluunalla. Aina ei ole myöskään mahdollista itse vaikuttaa näihin juttuihin, vaan ne annettaan helposti jollekkin suunnittelijalle. Nyt sain itse vapaat kädet ideoinnnin suhteen ja Texicallissa oltiin hyvin myötämielisiä. 

Ideaa oli myös aikaa miettiä, sillä julkaisu tulisi kuitenkin venymään pandemian vuoksi.
Kävin mun poikani Jirkan kanssa muutamaan kertaan räpsimässä kuvia mm. Malmin-lentokentällä ja Länsiterminaalissa, josta jälkimmäisestä saimmekin aikaan "Onks kukaan nähnyt meidän rakkautta"-singlen kannen. Albumi-kansi kuitenkin vielä puuttui.

Asuin tuolloin lähellä Talin Golf-kenttää ja meidän partsilta oli upea näkymä viheriölle, jota kuvailinkin usein eri vuodenaikoina. 

Sain päähäni, et mitä jos roudattaisiin meidän pallotuoli tonne ulos ja yritettäisiin saada tehokkaita kuvia? 

Googletin kentän aukioloajat ja selvisi, että se avattaisiin asiakkaille jo seuraavana päivänä. Silloin ei olis enään mitään asiaa sinne pyörimään. Piti toimia siis heti!

Soitin Jirkalle, et onks sul mitään just nyt? Ei oo. No tuu sit tänne, mul on sulle yks jobi.

Pallotuoli on hankalan mallinen roudattava. Jalusta on iisi, mut se ite pallo, oh shit! Soijjaa pukkas, kun sitä väännettiin 60-luvun kerrostalon kapeassa portaikossa kahteen Pekkaan.

Matkaa oli satoja metrejä, mut sinne me se vaan raijattiin. 

Kuvattiin paljon ja nopeesti, sillä pian oli tulossa pimeää. 

Muutama ohikulkijakin tuli juttelemaan. Toinen kysyi, et koska mä oon Sellosalissa ja toinen vaan muuten ihmetteli meidän toimintaa. No olihan toi varsin erikoinen näky. 

Vasta himassa katsottuani kuvat läpi, huomasin sen pilven! Se kuvasarja oli aivan viimeisiä otoksia ja yhtäkkiä se pilvi tuli siihen mun päälle ihan tyhjästä! Great! Aivan super! Näistä sen on ihan pakko olla joku! Se oli selkee onnenkantamoinen, jossa luonto heitti mukaan oman twistinsä! Mä katsoin ja katsoin sitä kuvaa ja olin vakuuttunut, et tästä pitää saada levynkansi. Mikä hienoo vielä, niin se on mun pojan Jirkan ottama! Toi sisäpussin otos on selfie eräältä kerralta jolloin kuvailin stadin kauneimpia rakennuksia ja takakansi samasta paikasta saman päivän iltana, kuin etukannenkuvakin.
Cheers!
 



lauantai 15. elokuuta 2020