 Levy on saatavana CD:nä ja vinyylinä hyvin varustetuista levykaupoista kautta maan, esimerkiksi täältä: https://www.levykauppax.fi/artist/nikkinen_jiri/ma_oon/ Streamina esim tästä linkistä: |
Jiri Nikkiseltä on juuri ilmestynyt uusi albumi "Mä oon". Siitä on esitetty jo ensimmäiset arviot, tässä yksi niistä:
"Uutta laatumusiikkia. Oli ilo kuulla osaa demoina jo aiemmin, mutta tämä viimeistelty levy uppoaa jo ekalta kuulemalta. Jos tykkäät esim.myöhemmästä Beatlesista, ELOsta tai vaikkapa Jiri Nikkisestä, tykkäät tästä." - Ben Rydman |
|---|
Taustaa kansikuvan synnystä, johon oon ite tosi tyytyväinen.
Ekana Korona-keväänä mulla ei ollut muuta kuin aikaa ja itseäni täysin tylsistymättä, päätin lähteä kuvaamaan lähes autioitunutta Helsingin-keskustaa. Kaikkialla oli hiljaista, normaalisti pahimpaan ruuhka-aikaan. Kauppatori ihan kuollut, steissi, eipä juuri ketään missään, Aleksi täysin tyhjä, mantskulla vain muutama auto, jne...Kuviin tuli epätodellinen tunnelma, sillä niistä puuttui ihmiset kokonaan.
Keksin noihin aikoihin, että voisin yrittää etsiä myös levynkanteen mahdollisia kuvauspaikkoja, sillä inhoan kansia, joissa on artistin-naamari isolla ja päällä sitten sen nimi. Näin toimitaan lähes poikkeuksetta, ellei kansi-ideaa ole kellään valmiina tekijätiimissä ja sit mennään vaan sillä tutulla sapluunalla. Aina ei ole myöskään mahdollista itse vaikuttaa näihin juttuihin, vaan ne annettaan helposti jollekkin suunnittelijalle. Nyt sain itse vapaat kädet ideoinnnin suhteen ja Texicallissa oltiin hyvin myötämielisiä.
Ideaa oli myös aikaa miettiä, sillä julkaisu tulisi kuitenkin venymään pandemian vuoksi.
Kävin mun poikani Jirkan kanssa muutamaan kertaan räpsimässä kuvia mm. Malmin-lentokentällä ja Länsiterminaalissa, josta jälkimmäisestä saimmekin aikaan "Onks kukaan nähnyt meidän rakkautta"-singlen kannen. Albumi-kansi kuitenkin vielä puuttui.
Asuin tuolloin lähellä Talin Golf-kenttää ja meidän partsilta oli upea näkymä viheriölle, jota kuvailinkin usein eri vuodenaikoina.
Sain päähäni, et mitä jos roudattaisiin meidän pallotuoli tonne ulos ja yritettäisiin saada tehokkaita kuvia?
Googletin kentän aukioloajat ja selvisi, että se avattaisiin asiakkaille jo seuraavana päivänä. Silloin ei olis enään mitään asiaa sinne pyörimään. Piti toimia siis heti!
Soitin Jirkalle, et onks sul mitään just nyt? Ei oo. No tuu sit tänne, mul on sulle yks jobi.
Pallotuoli on hankalan mallinen roudattava. Jalusta on iisi, mut se ite pallo, oh shit! Soijjaa pukkas, kun sitä väännettiin 60-luvun kerrostalon kapeassa portaikossa kahteen Pekkaan.
Matkaa oli satoja metrejä, mut sinne me se vaan raijattiin.
Kuvattiin paljon ja nopeesti, sillä pian oli tulossa pimeää.
Muutama ohikulkijakin tuli juttelemaan. Toinen kysyi, et koska mä oon Sellosalissa ja toinen vaan muuten ihmetteli meidän toimintaa. No olihan toi varsin erikoinen näky.
Vasta himassa katsottuani kuvat läpi, huomasin sen pilven! Se kuvasarja oli aivan viimeisiä otoksia ja yhtäkkiä se pilvi tuli siihen mun päälle ihan tyhjästä! Great! Aivan super! Näistä sen on ihan pakko olla joku! Se oli selkee onnenkantamoinen, jossa luonto heitti mukaan oman twistinsä! Mä katsoin ja katsoin sitä kuvaa ja olin vakuuttunut, et tästä pitää saada levynkansi. Mikä hienoo vielä, niin se on mun pojan Jirkan ottama! Toi sisäpussin otos on selfie eräältä kerralta jolloin kuvailin stadin kauneimpia rakennuksia ja takakansi samasta paikasta saman päivän iltana, kuin etukannenkuvakin.
Cheers!
